Yksinluistelu

Taitoluistelija haluaa työskennellä yksin, tavoitteellisesti, haluaa haasteita, on rohkea, nauttii vaikeiden taitoluisteluelementtien harjoittelusta, ei pelkää vauhtia eikä tiukkoja käänteitä, nauttii esiintymisestä yksin ja haluaa ottaa yksin vastuun tekemisestään.

Yksinluisteluun kuuluvat hypyt, piruetit, liu´ut ja askeleet. Jyrkkiä kaaria, lennokkaita hyppyjä, vauhdikkaasti pyöriviä piruetteja ja notkeutta vaativia liukuja sekä ilmeikästä persoonallisuutta sisältäviä ohjelmia on vangitsevaa katsoa.
Kaiken perustana on hyvä perusluistelu. Hyvä perusluistelu on helpon näköistä, sujuvaa, vauhdikasta, joustavilla polvilla kurvikasta kaartelua. Se sisältää myös nopeita käännöksiä ja suunnanvaihtoja. Hyvässä perusluistelussa liu´utaan yhdellä jalalla ja osataan vaihdella nopeutta vaivattomasti.

Taitoluistelussa pyritään yhtä aikaa sekä teknisesti vaativaan että taiteellisesti musiikkia tulkitsevaan suoritukseen.
Kilpatason yksinluistelijalla on oma henkilökohtainen ohjelmamusiikkinsa sekä siihen laadittu koreografia.
Luistelija esittää ohjelmansa musiikin tahdissa. Ohjelmamusiikkia valitessa otetaan huomioon luistelijan ikä, taitotaso ja persoonallisuus.

Vaaditut ohjelmaelementit luistelija saa vapaasti nivoa yhteen koreografinsa ja valmentajansa kanssa, tietenkin musiikkiin sopivasti. Suoritusten arvosteluperusteina ovat mm vaihtelevuus, vaikeus, laatu ja taidokas elementtien yhdisteleminen, omaperäisyys, viimeistellyt ojennukset, ohjelman tarkoituksen välittyminen katsojille jne. Ohjelmat ovat itsessään ikään kuin pieniä taideteoksia.

Kilpailijan suoritus koostuu lyhyt- ja vapaaohjelmasta.
Vaadittujen elementtien suorittamisesta on laadittu yksityiskohtaiset säännöt, joissa määritellään mm kuinka monta kierrosta kunkin pirutetin tulee pyöriä jne. Ohjelmien sisällöt määrittelee jokaisen ikäluokan kansalliset ja kansainväliset säännöt.

Nuorimmat kilpailijat osaavat vähintään kaikki kuusi taitoluisteluhyppyä yksinkertaisina ja siitä eteenpäin ikävuosien karttuessa kierrosmäärät ilmassa lisääntyvät aina nelinkertaisiin saakka.
Pirueteissa parasta ovat näyttävät pyörimisasennot sekä vaudikas pyöriminen. Upeat liu´ut etenevät vakaasti ja vaudikkaasti halki luistelukentän.
Näitä osa-alueita harjoitellaan paljon ja monipuolisesti, sekä jäällä että lajioheisissa.

Yksinluistelu on taitolaji, jossa lajin kilpailutoimintaan tähtäävät aloittavat säännöllisen lajiharjoittelun hyvin nuorena, usein noin 5 vuoden ikäisenä. Hypyt, piruetit ja muu luistelutaito kehittyvät ainoastaan kurinalaisella harjoittelulla. Hyvin pian jääharjoittelun lisäksi viikottaiseen ohjelmaan kuuluu myös muuta oheisliikuntaa kuten balettia, kunto- ja liikkuvuusharjoittelua jne.

Useita lajin harrastajia kiehtoo juuri lajin monipuolisuus. Varsinaisten lajitaitojen karttumisen vastineeksi luistelu antaa harrastajalleen paljon muutakin. Lapsi tai nuori pääsee mukaan musiikin, rytmin ja tanssin maailmaan, oppii hallitsemaan oman kehonsa ja pystyy nauttimaan terän, vartalon ja jään yhteistyönä tuottamasta vauhdista.

Suomessa nuorimmat taitoluistelun harrastajat, myös osa vanhemmista, kilpailevat vain seura- ja aluetasolla. Ensimmäinen sarja jossa järjestetään kansallisia loppukilpailuja on debytantit. Muut kilpailusarjat ovat noviisit (SM-Noviisit ja Noviisit), juniorit (SM-Juniorit ja Juniorit) sekä seniorit (SM-Seniorit ja Seniorit).

Suomen Taitoluisteluliitto tukee nuoria taitoluistelijoita järjestämällä mm leiritoimintaa. Liitolla on myös lahjakkaille nuorille tarkoitettu nuorten maajoukkue ja Talent-ryhmä.

Yksinluistelu ei ole vain lasten ja nuorten harrastus. Harrastus- ja kilpailutoimintaa on tarjolla myös aikuisille.

Taitoluistelun harjoittelu ei ole koskaan tylsää!

 

Lue ETK:n yksäreiden kuulumisia Facebookista.