Vanhemmille

 

Vanhempainilta 29.8.2017

Koonti vanhempainillan sisällöstä löytyy sivun powerpoint-tiedostona.

 

 

Vanhemmat ja muut kilpailevaa lasta tukevat aikuiset!

Meidän vanhempien oikeus on saada kulkea lastemme mukana pari vuosikymmentä. Saamme katsella ja ihmetellä sitä matkaa, jonka lapsemme kulkevat pienestä vauvasta itsenäiseksi, osaavaksi aikuiseksi. Lastemme matka koostuu monista merkittävistä tekijöistä ja sattumuksista. Kehitys kulkee kulkuaan ja maisemat lapsen maailmassa vaihtuvat – mutta me vanhemmat matkakumppaneina pysymme. Meidän vanhempien tehtävänä on olla hereillä – seurata kehittyvää lasta ja kasvaa itse. On aika hoivata ja suojata ja on aika antaa opetella ja yrittää ja on aika päästää menemään. Vanhemmuus on aaltoliikettä, jossa joudumme aina uuteen haastavaan tilanteeseen juuri kun vanha taito on opittu, mutta se liike pitää notkeana ja virkeänä – itsekin pakosti kehittyy. Vanhemmuus on myös tunnetila – se on elämistä vahvojen tunteiden keskellä. Yksikään lapsi ei jätä meitä vanhempia kylmäksi – perheissämme roihuaa tunteiden takka. Ja juuri näistä tunteista tässä artikkelissa puhutaan. Tunteista, joita lapsemme tuntevat ja tunteista, joita me vanhemmat koemme. Ja tietysti myös siitä, miten me yhdessä näitä tunteita jaamme.

 

Lapsen harrastus: leikin jatke vai uran alku?

Harrastava ja kilpaileva lapsi on jo pitkällä matkallaan. Hän on saanut paljon eväitä ja haluaa yrittää nyt itse. Hän omaa monia taitoja ja tietoja – ja on kova yrittämään. Ja harrastukset tarjoavat loistavan kentän itsenäisyyden ja omatoimisuuden harjoitteluun. Harrastus voi olla 7-12-vuotiaalle lapselle Leikin Jatke. Leikkivä lapsi on onnellinen lapsi ja onnen tunteitahan me haluamme tarjota lapsillemme, vai kuinka? Leikillisen harrastamisen kautta lapsi oppii turvallisesti tämän maailman tavoille; mukaan mahtuu yrittämistä ja epäonnistumista, sinnikkyyttä ja luovuttamista, intoa ja pitkästymistä – lapsi saa rauhassa kasvaa ja kehittyä omaksi itsekseen.

Harrastus voi olla myös Uran alku. Tällöin puututaan vahvasti lapsen elämänvirran kulkuun ja sen suuntaan. Uran tekeminen vaatii paljon panostusta niin lapselta kuin aikuiseltakin. Vanhempien ja muiden aikuisten vastuu kasvaa huomattavasti. Päätöksen tulisi olla vakavasti pohdittu ja harkiten päätetty – lapsen näkökulmaa vahvasti kunnioittava! Parhaimmillaan lapsen lahjoja tukeva harrastus tarjoaa lapselle monipuolisen sosiaalisen verkoston, kunnianhimoisia haasteita ja maailman valloitusta. Harrastusten ja kilpailun ympärillä hyrräävät Suuret Tunteet; niin lasten ikiomat kuin meidän vanhempien ja muiden aikuistenkin. Salilla tai kentällä saisi raikua lapsen nauru, pitäisi kuulua sanailua, väittelyä ja sopimista ja välillä sieltä pitäisi kiiriä harmittelu ja hiljaisuus. Harrastaminen tarjoaa lapselle mahdollisuuden kokeilla ja tutustua erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin ja erityisesti omiin tunteisiin.

Kaikessa harrastamisessa harjoittelijana on kehittyvä lapsi itse, ei vanhempi. Harrastukset mahdollistavat lapsen tutustumisen ikätovereihinsa ja muihin aikuisiin eli valmentajiin. Näin lapsen sosiaalinen verkosto kasvaa ja kehittyy monipuolisesti ja turvallisesti.

 

Kilpailoa!

Lapsemme harrastus voi sisältää kilpailua tai kilpailu voi olla harrastus. Tärkeintä lapsemme kannalta on kummassakin tapauksessa se, että sisältönä on Kilpailoa!! Kilpailo on lupa tuntea! Mittelöidä omia voimia, taitoja, oppeja, suhteita kavereihin ja suhdetta auktoriteetteihin.. Meidän aikuisten, vanhempien velvollisuutena on tukea lasta tämän tunnetyöskentelyssä ja tutkia samalla omia tunteitamme ja erityisesti säädellä niitä. Kilpailon paras ominaisuus on, että se mahdollistaa lapsille kaikenlaisten tunteiden tunnistamisen. Tutuiksi tulevat pettymyksen, kateuden, surun ja jopa häpeän tunteet, mutta myös onnistumisen, ilon, ylpeyden, jännityksen ja yhteisyyden tunteet. Tunteiden tunnistaminen, näyttö ja jakaminen tutussa porukassa lisäävät lapsen tunnetaitoja, laajentavat itsetuntemusta ja vahvistavat luottamusta elämään.

 

Valmentajat ja muut aikuiset harrastavan lapsen tukena

Kilpailossa lapsemme ovat lainassa valmentajien luomassa maailmassa. Vaikka päävastuu lapsen hyvinvoinnista on meidän vanhempien – on kivaa, että muut aikuiset ovat kasvatuskumppaneina meidän rinnalla varmistelemassa lapsen hyvää!

Valmentajat ja muut aikuiset toimivat esikuvina lasten maailmassa. He opastavat lasta paitsi harrastuksen maailmaan niin erityisesti he johdattavat lasta ihmisyhteisöön. Valmentajien kautta lapsi saa kosketuksen perheen ulkopuoliseen aikuiseen ja hänen tapaansa elää elämäänsä. Valmentajien vastuu on tarjota lapselle vahvaa sisältöosaamista lajista ja sen lisäksi kypsää aikuisen tukea. Tuki on ehdotonta ja se rakentuu kannustamisesta, ymmärtämisestä, luottamuksesta, iloitsemisesta ja taitavasta palautteenannosta sekä aikuisen omien tunteiden säätelytaidosta.

 

On hyvä tarkkailla myös itseään:

Millaisia tunteita lapsen harrastaminen herättää?

Miten toimin harjoittelu/kilpailutilanteessa ja mitä ja miten sanon palautetta lapselle tämän suorituksista?

Onko minulla aikaa kuunnella lapsen kommentteja ja tunnelmia harrastuksesta ja kilpakentiltä?

Olemmeko samaa mieltä perheessä vaimoni/mieheni kanssa lapsen harrastamisesta?